Raijan blogiarkisto

TERVETULOA

RAIJAN BLOGI: AJATUKSIA, IDEOITA JA POHDINTAA MATKAN VARRELTA:

Monimuotoinen elämä - myös ikääntyneenä (28.1.2015)

Porinapiirissä usein pohdimme elämän suuria kysymyksiä. Millaista elämä on ollut, millaista se on nyt ja millaista on tulevaisuus? Moni muistelee mennyttä aikaa kaiholla, mutta myös taakse jäänyt aikakausi koetaan työtäytteisenä aikana, jolloin ei ehtinyt ajatella paljon mitään: oli suuri lapsikatras kasvatettavana, oli oltava työssä niin pellolla kuin pirtissä, piti ehtiä tuonne ja tänne.

Elämän monimuotoisuus yllättää aina, ja eriarvoisuus, joka ei häviä mihinkään vaikka ihminen ikääntyy. Jos ihminen on kokenut esimerkiksi syrjintää (toiseutta voi tuntea monesta syystä, joita syitä en halua tässä lähteä luettelemaan) koko ikänsä, hän tuntee varmasti sitä myös vanhuudessa. Tässä onkin meille kaikille työsarkaa, jotta tuon kokemuksen voisi saada loivenemaan edes vähän... 

Nykypäivän ikääntyvä on toisenlainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Tänään saatamme kohdata erilaisista kulttuureista tulevia ikäihmisiä, maahanmuuttajataustaisia vanhuksia, ns. sateenkaarivanhuksia, homoja ja lesboja. 

Väestöliiton blogissa Tarja Santalahti kirjoittaa (heinäkuussa 2013) otsikolla Ikääntyminen: seksuaalivähemmistöjen suuri tuntematon?

"Keskustelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ikääntymisestä ja siihen mahdollisesti liittyvistä ongelmista on vasta aluillaan. Nuoret vähemmistöjen edustajat näkyvät kulttuurissamme, ikääntyneet ovat jääneet näkyvyyden ulkopuolelle ---- Suomessa tutkimusta ikääntyvien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tarpeista ei ole juurikaan tehty. Teki ikääntyvä homo mitä tahansa, siinä on aina jonkun mielestä jotain outoa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteiskunnallinen asema on kohentunut huomattavasti, mutta ennakkoluulot ja syrjintä eivät ole kadonneet. Lisäksi heitä kohtaan harjoitetaan ikäsyrjintää".

Haluaisin pystyä kertomaan....

Tästä linkistä lisää monimuotoisesta ja -arvoisesta elämästä:

http://www.pinterest.com/pin/562598178425008486/

Katso myös Pinterestiin lisäämäni ajatukset moniarvoisesta vanhuudesta:

https://www.pinterest.com/westergardraija/monimuotoinen-el%C3%A4m%C3%A4/

Lämpimin ajatuksin, Raija

----------------------------------------------------------------

Kulttuurielämyksiä kaiken ikää (25.1.2015)

Ihminen tarvitsee kulttuurikokemuksia koko ikänsä. Tämän toi esiin ruotsalainen tutkija Boikum Benson Konlaan jo vuonna 2001 väitöskirjassaan: Cultural experience and healh: The coherence of health and leisure time activities. Umeå University 2001.

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kun ihminen vanhenee, tulee liikuntarajoitteiseksi jollakin tapaa, kunto heikkenee jne. kulttuurikokemukset (konsertit, teatteri, taidenäyttelyt, museovierailut) jäävät ensimmäiseksi pois rikastuttamasta normaalia elämänkaarta: "en jaksa kävellä siellä, siellä on liikaa rappusia, en jaksa istua niin kauaa, en viitsi vaivata jotakuta auttamaan...".

Tänä päivänä kuitenkin on kehitetty ratkaisumalleja tähänkin eli esimerkiksi Tamperetalon konsertti tulee ihmisen luo eikä päinvastoin. Nykyteknologian keinoin konsertti on mahdollista tuoda lähelle, vaikka meille Kurjenmäelle. Tarvitaan vain - teknologian lisäksi - suurehko valkokangas ja konserttielämys on siinä. Lisäksi tietysti hyvä väliaikatarjoulu jne.

Katso lisää tästä linkistä:

https://www.youtube.com/watch?v=B5BBLIokYqg

Äskeisellä videolla joku asiakas sanoo, että "me olemme ihmisiä vaikka me ollaan vanhoja". Olen pohtinut tuota lausetta monasti. Ettemme vaan unohda tuota kaikista tärkeintä,  ihmisyyttä, arjen kiireessä ja tohinassa. Ihmisyys on kuitenkin kaiken olevaisen perusta, siksi me olemme täällä, maailmassa, ja siitä syystä me teemme tätä työtä ja samaan aikaan elämme itse omaa elämäämme. Carpe diem - muista elää...

Aikamme ilmiö, kapellimestari Santtu-Matias Rouvali, Tampereen Filharmonikot..

Tällaisia ajatuksia tänään 25.1 2015

Raija

Voimmeko ajatella maailmaa ilman taidetta ja esteettistä?

Voimme toki, mutta se maailma on autio.

Siinä maailmassa hapuilee eksynyt kulkija,

joka ei ymmärrä mistä on ja minne on menossa.

Siihen maailmaan ei ole piirtynyt jälkiä matkakumppaneista,

ei viitteitä historiasta,

ei kysymyksiä matkan päästä,

ei viittoja virkistäville lähteille.

Se on maailma vailla kertomuksia,

vailla kokemusten jakamista,

vailla uusia näkökulmia.

Maailma vailla mieltä.

(Reijo Kupiainen)

------------------------------------

Porinapiiri - keskustelua syvissä vesissä (20.1.2015)

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin vauhdilla. Uusia asiakkaita on tullut mukaan toimintaan ja hakemuksia on vireillä tasaiseen tahtiin. Vaikka tilamme ja resurssit ovat yhtä rajalliset kuin aiemminkin, luonnollinen poistuma ja eräiden asiakkaiden siirtyminen toisen palvelun piiriin vapauttaa uusia paikkoja, joita siis nyt täytämme sitä mukaa kun hakemuksia tulee.

Päiväklubimme toiminta kiinnostaa kuntalaisia selkeästi enemmän ja eri tavalla kuin aiemmin. Kurjenmäkikodin blogi ja tämä oma ELÄMÄ JA AURINKO-blogi on kerännyt varsin suuret kävijäluvut. Kiitos kaikille vierailijoille ja lukijoille!

Päiväklubin Porinapiiri on alkanut hyvin ja on ollut heti suosittu. Pienellä järjestelyllä ja päivärytmin muutoksella saimme enemmän rauhallista aikaa eli ruokailun jälkeen rentoudumme hetken meditaatiomusiikin avulla, ja sen jälkeen jää keskustelulle vielä aikaa. Tämän viikon aiheena on yksinäisyys, joka on varsin monelle asiakkaalle kovin tuttua - toisille raskaampaa ja toisille"tavallista" elämää.

Keskustelu sukeltaa toisinaan varsin syvälle, suuriin tunteisiin, elämän kohokohtiin, myös kipeisiin muistoihin. Jokainen voi kertoa halutessaan kaikesta mitä mieleen tulee, mutta hiljaakin saa olla, läsnäolossa on voimaa ilman sanojakin. Ryhmän tuki - sanaton ja hiljainenkin - on joka tapauksessa ikään kuin  lääkettä haavoihin, olkoon arvet sitten miten vanhoja ja syviä tahansa. Tämän on todennut moni asiakas jo aiemmin.

Lämpimin ajatuksin 20.1. 2015 

Raija

Ota hyvä asento ja kuuntele tästä linkistä hetki meditaatiomusiikkia:

https://www.youtube.com/watch?v=QvsW-BmFAE8&list=PL1WelSBwgU56YE2tesbllPZED-B0A1Gby

----------------------------------

Tyhjä tuoli (14.1.2015)

Joulunajan loma - ja omalta osaltani hieman pidennettynä versiona vietetty - on nyt ohi ja paluu arkeen jo alkanut. Tänään ensimmäiseksi kuulin myös suru-uutisen, joka tässä työssä ei koskaan ole yllättävä, mutta aina yhtä koskettava: eräs asiakkaamme on siirtynyt ajasta ikuisuuteen äkkiä ja arvaamatta. Toivotan hänelle hyvää kotimatkaa...

Kuoleman kohdatessa tyhjä tuoli puhuu aina omaa tarinaansa. Meidän asiakkailla on kaikilla oma paikkansa pöydässä, oma tuoli, jossa on totuttu istumaan jopa vuosikaudet ja siksi tyhjä tuoli on aina koskettava ja surullinen.

                                                   "Kun olen kuollut

                                                                Itke hiukan minun vuokseni

                                                                Ajattele minua toisinaan

                                                                Mutta älä liikaa

                                                                Ajattele minua silloin tällöin

                                                                Sellaisena kuin olin eläessäni

                                                                Toisinaan on mukava muistella

                                                                Mutta ei kauan

                                                                Jätä minut rauhaan

                                                                Niin minäkin jätän sinut rauhaan

                                                                Ja niin kauan kuin elät

                                                                Säästä ajatuksesi eläviä varten"

                                                                                                (Perinteinen intiaanirukous

Lämpimin ajatuksin 14.1. 2015, Raija

------------------------------------------------------------------------------

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille lukijoilleni! (3.1.2015)

Aina uuden vuoden vaihtuessa tulee miettineeksi mennyttä ja tulevaa. Vuoden vaihde on ikään kuin taitekohta vanhan ja uuden välissä ja juuri tässä kohdassa tulee pohtineeksi ns. elämää suurempia kysymyksiä,  ajan nopeaa vaihtumista sekä muutoksia, joita tämä hektinen nykyaika tuo tullessaan, ajan monia kerrostumia, ohikiitäviä hetkiä ja pysähdyttäviä kokemuksia, joita ilman elämä ei olisi oikeaa elämää. 

Uuden vuoden vaihtuessa on tapana toivottaa toisillemme onnea. Minäkin toivotan kaikille teille paljon onnea, hyvät lukijani. Jo antiikissa pohdittiin onnea ja onnellisuuden käsitettä. Filosofi Pythagoras kirjoitti: "Onnea huvittaa vaihtaa omistajaa, vuoroin se meitä seuraa ja vuoroin taas välttää. Jos osaksesi on tullut vastoinkäymisiä, joilla sallimus koettelee kuolevaisia, niin kestä ne kärsivällisesti äläkä kapinoi kohtaloa vastaan". Tähän on vaikea tavallisen kuolevaisen lisätä mitään, pohtikaamme tätä yhdessä...

ELÄMÄ JA AURINKO - päiväklubi avaa jälleen ovensa maanantaina 5.1. Tervetuloa kaikille asiakkaille ja myös teille, jotka haluatte meillä vierailla tutustumisen merkeissä tai ihan muuten vaan. Tiistaina, Loppiaisena, olemme kiinni, mutta sitten alkaa "härkäviikot" eli normaali arki ja toiminta. Uusia toimintakuvioita on rakentumassa ja toimintamme kehittyy hiljalleen hieman toisenlaiseen asentoon, joista muutoksista toki tiedotan ajoissa jne.

Kaikkea uutta on tapana aina ensin vastustaa, uusille ajatuksille jopa nauretaan ja ideoijalle kirjoitetaan helposti "hullun paperit". John Locke kirjoitti jo 1600-luvulla: "Uudet näkemykset ovat aina epäilyttäviä. Useimmiten niitä vastustetaan vain siitä syystä, etteivät ne ole yleisiä". Tästä syystä ja tästä huolimatta on etuoikeus olla mukana kehittämässä hämeenkyröläistä vanhustyötä, päivätoimintaa. Vaikka laiva kääntyy hitaasti, se kuitenkin kääntyy...

Ystävällisin ajatuksin 3.1.2015

Raija

--------------------------------------------------------

Joulurauhaa ja uusia tuulia (19.12.2014)

Päiväklubimme sulkeutui tänään noin kahdeksi viikoksi. Avaamme jälleen maanantaina 5.1 -15. Koko kuluva viikko kului rattoisasti joulukiireiden keskellä, vaikka myös kaikki ns. normaalitkin toiminnot tuli kaikki suoritettua, tottakai. 

Joulukukkia meille tuli alkuviikosta jaettavaksi runsaasti. Lue tästä linkistä lisää joulukukkakampanjasta: 

http://www.homeinstead.fi/uutisia/2010/lehdist%C3%B6tiedotteet/joulukukkakampanja-ilahduttaa-yksin%C3%A4isi%C3%A4-vanhuksia

Jokainen asiakkaamme sai oman kukan, joka todella ilahdutti, mutta myös herätti paljon kysymyksiä. Ilmeisesti vanhuksen on aluksi vaikea ymmärtää, että joku täysin tuntematon ihminen voi antaa joulukukan yksinäiselle vanhukselle. Kukat toivat kuitenkin silminnähden iloa ja liikutusta, jopa moni miesasiakas oli kyyneleet silmissä.

Joulun jälkeen koittaa arki ja silloin aloittelemme mm. yhdellä uudella palvelulla. Pienellä tila/toimintojärjestelyllä saamme tilaa ja aikaa perustaa Porinapiiri, jossa on rauhaa ja aikaa keskustella ns. elämää suuremmista kysymyksistä. Olen huomannut tässä työssä, että ikäihmisillä on paljon asioita, kysymyksiä, joihin ei oikeastaan kukaan ole vastannut vuosiin, jos on vastannut koskaan. Tähän asti meillä ei ole ollut rauhallista tilaa järjestää em keskustelupiiriä, mutta oivalsimme tässä joku päivä, että verhoilla, väliovilla ja muun toiminnan pikkumuutoksilla sen teemme helposti. Joskus oivallus on pienestä kiinni.

Mutta ensin vietämme rauhallista loppuvuotta valon juhlan merkeissä. ELÄMÄ JA AURINKO - päiväklubi toivottaa vielä tätäkin kautta kaikille asiakkaille, omaisille, yhteistyökumppaneille, Kurjenmäkikodin väelle ja kaikille, jota tätä blogia lukee rentouttavaa joulun aikaa ja onnellista tulevaa uutta vuotta 2015!

Ystävällisin ajatuksin 19.12.2014

Raija

-------------------------------------------------------

Joulua odotellessa (14.12.2014)

Tätä kirjoittaessani sataa lunta, suuria hiutaleita kuin pehmoisia untuvapalloja, jotka valitettavasti sulavat hetkessä tummassa ja sulassa maassa. Ennen oli toisin, kukapa meistä ei muistaisi lapsuuden jouluja, jolloin tienoon täytti korkeat hanget, jotka sulivat vasta myöhään keväällä. Nyt hangista ei ole tietoakaan näillä lakeuksilla, mutta lumesta voimme toki aina haaveilla...

Nyt huomenna alkavalla viikolla vietämme päiväklubilla päivät jouluisissa tunnelmissa: leivomme joulutorttuja, laulamme joululauluja ja kerromme joulutarinoita, joita jokaisella on jos jonkinlaisia.  Pipareita jo leivoimmekin menneellä viikolla Pinsiön päiväkodin lasten kanssa, jotka olivat vierailulla Kurjenmäkikodilla. Valitettavasti taikina loppui kesken (jota pahoittelen), koska meidän omat asiakkaat itse olivat myös kovin innostuneita leipomaan. Emme siis osanneet varautua huimaan menekkiin oikealla määrällä taikinaa. 

Lapset kuitenkin viihtyivät, vaikka leipominen jäi vähäiseksi. He toivat jo pelkällä olemuksellaan raikkaan  tuulahduksen lapsuudesta, he lauloivat ja leikkivät sekä juttelivat asiakkaidemme kanssa, joka oli oikein mukavaa kaikille. Kts. kuvat alla. Videotakin onnistuin kuvaamaan, eri asia on miten saan sen näkymään täällä?

Uusia päivätoiminnan kehittämissuunnitelmia heti uuden vuoden alkuun on hautumassa, mutta niistä kerron tarkemmin myöhemmin. Nykyisissä tiloissamme kaikki uusi palvelu/toiminta vaatii mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä, koska tilat ovat todellakin rajalliset. Arvatenkin täytyy tehdä pieniä muutoksia palvelujen sijoittelussa, katsotaan sitten myöhemmin mitä saamme aikaiseksi. 

Ystävällisin ajatuksin 14.12 -14

Raija

Ps. Joulukiireiden vastapainoksi voi jokainen, joka tätä lukee, klikata oheisen linkin ja kuunnella hetki kaunista joulumusiikkia....kaikella on aikansa, kiireelläkin.

https://www.youtube.com/watch?v=7OZ5MoUXKgc 

-----------------------------------------------------------------

Flaksi (11.12.2015)

Kurjenmäkikodilla II-kerroksessa tanssittiin keskiviikkona. Elävää musiikkia ja tunnelma kohdallaan, kuten aina. Päiväklubin asiakkaat lähtivät kaikki tansseihin, vaikka hieman epäilimme heidän tanssihalukkuuttaan (keskiviikon ryhmässä suurin osa miehiä, jotka varmasti  haluavat mieluimmin pelata bingoa kuin tanssia). Mutta kuinkas kävikään!

Ehdin itse paikalle vasta tanssien loppuvaiheessa kun ilo oli ylimmillään. Kyllä, ilo joka todella hehkui monien ikäihmisten kasvoilla. Jopa pyörätuolissa istuvat nousivat jaloilleen tanssimaan, ainakin hetkeksi. 96-vuotias kahden sodan veteraani, hiljainen poikamies halusi tanssia kanssani, oli viimeisen valssin aika. Hiljalleen tanssittiin ja tanssin loputtua hän tuumasi yllättäin pilke silmäkulmassa "pääsiskö saatille". Yhdessä naurettiin, sanoin ettei minulla ole ollutkaan yhtä hyvää flaksia 40-vuoteen!

Kerron tämän siksi, koska viime aikoina koko sosiaalisen median on valloittanut eräs toinen veteraani, 101-vuotias Hannes Hynönen, joka oli vieraana Linnan juhlissa ja joka tanssitti naisia ja muutenkin oli vallan mainio herrasmies. Olenkin pohtinut, miten ihmisen ikä todellakin on vain pelkkiä numeroita ja miten monta Hanneksen kaltaista meillä on keskuudessamme, noin 100-vuotiaita miehiä ja naisia, jotka elävät yhä omissa kodeissaan ja tarvitsevat suhteellisen vähän yhteiskunnan palveluita. 

Yhteiskunnassamme on viime vuosina/vuosikymmeninä kiinnitetty enemmän huomiota laitoksissa/hoivakodeissa asuviin vanhuksiin, joita tosiasiassa on paljon pienempi osuus väestöstä (ikäihmisistä)  kuin yhä omissa kodeissaan asuvat. Vasta aivan viime vuosina on havahduttu avopalveluiden kehittämiseen, koska on huomattu, että toimiva avopalvelu tukee kotona-asumista, edesauttaa ikäihmisen turvallisuutta ja parantaa elämänlaatua kokonaisvaltaisesti. Juurikin avopalveluiden (kuten meidän ELÄMÄ JA AURINKO-päiväklubi ja kotihoito) avulla meillä on edelleen keskuudessamme Linnan kutsujen hurmaava Hannes ja minun yhtä hurmaava tanssittajani päiväklubilla. 

Ystävällisin ajatuksin 11.12 -14

Raija

-------------------------------------------------------------

Yksin (9.12.2015)

Olen pohdiskellut usein ihmisen yksinäisyyttä ja erityisesti ikäihmisen yksinäisyyttä. Suuri perhe ja ystävät  nuoruuden ruuhkavuosina ei välttämättä tarkoita sitä, että myös vanhuudessa perhettä ja ystäviä riittäisi jakamaan ikääntymisen hetkiä, olivatpa ne hetket sitten mitä tahansa. Tässä työssä kohtaa lähes päivittäin ihmisiä, jotka eivät välttämättä juttele viikon mittaan kenenkään muun kanssa kuin kotihoidon väen ja meidän kanssa päiväklubilla. Kysyttäessä asiaa (ystävyyssuhteista), kuulen, että "kaverit on kuolleet ja mie vaan olen jäänyt tänne yksiksein, miut on varmaan unohdettu tänne"...

Puolison kuoltua leski saattaa jäädä kovin yksinäiseksi varsinkin silloin, kun lapset ovat lähteneet ja kotiutuneet omiin elämiinsä ja perheisiinsä toiselle paikkakunnalle, jopa satojen kilometrien päähän. Asiakkaina nämä ihmiset ovat varsin hiljaisia, ovat ehkä eläneet jo vuosikausia itsekseen ja siksi puhuminen seurassa voi olla äkkiä vaikeaa. Kahdenkeskisessä keskustelussa tilanne on toinen ja näille ihmisille onkin varattava aikaa juuri keskustelulle, aihe ei sinällään ole tärkeä, asiakkaan ehdoilla...

HelsinkiMissio tekee uraauurtavaa työtä vanhuksen yksinäisyyden helpottamiseksi. Sain viime keväänä olla päivän heidän vieraanaan Albertinkadulla ja todellakin koin jonkinlaisen "heräämisen". Olen yrittänyt soveltaa samaa humaania välittämisen ja ymmärtämisen  metodia meidän päiväklubin toimintaan, ja edesauttaa asiakkaiden keskinäisiä uusien ystävyyssuhteiden syntymistä. Kehotan heitä esim. vaihtamaan puhelinnumeroita jne. Jos asiakkaan oma perhe on kaukana ja entiset ystävät hävinneet maailman tuuliin, me päiväklubilla olemme "perhe" ainakin kerran viikossa.

Katso tästä lisää HelsinkiMission toiminnasta: 

                 http://www.helsinkimissio.fi/

Älä jätä ihmistä yksin:

               http://yksin.helsinkimissio.fi/

Ystävällisin ajatuksin 9 .12 -14

Raija

-------------------------------------------------------

Matkan varrelta (7.12.2014)

Tästä päivästä lähtien kirjoitan tähän kohtaan blogia - eli päiväkirjaa "matkan varrelta". Kirjoitan erilaisista tapahtumista klubiltamme, ajasta, ilmiöistä ja elämästä sekä myös tulevaisuuden suunnitelmista liittyen lähinnä  ikääntyvien kuntalaistemme hyvinvointiin ja palveluihin - ajatuksiin ja ideoihin niiden kehittämiseksi. Aivoriihi on käynnissä kaikenaikaa, myös toisten ideoita otan vastaan mielelläni, katsotaan sitten yhdessä, ovatko kehityskelpoisia. Pyrin kirjoittamaan blogia päivittäin tai ainakin viikottain riippuen tilanteista ja tapahtumista. Tervetuloa seuraan! 

Minusta ilmaus "matkan varrelta" on osuva, koska koko elämä on kuitenkin meille kaikille vain yksi pitkä matka, tie tai polku, jonka varrella tapahtuu erilaisia asioita: matkan varrella on usein pysähdyttävä ihailemaan huikaisevia maisemia, joskus on katsottava myös taakseen, jotta muistaa eläneensä.  Viivasuoraan on joskus vaikea kulkea ja siksi on kuljettava ne monet harhapolutkin, koska silloin oppii ja kasvaa ihmisenä... 

Tätä kirjoitan harmaana joulukuun päivänä, kun maa on paljaana eikä lumesta tietoakaan. Jouluun on vielä matkaa kaksi ja puoli viikkoa ja myös klubilla valmistaudumme antamaan asiakkaillemme jouluun liittyviä tunnelmallisia hetkiä. Parasta antia ovat keskustelut, joissa muistellaan erilaisia joulunviettotapoja, siinä keskustelun lomassa kuuntelemme taustalta joulumusiikkia ja askartelemme (vain harvat asiakkaistamme pystyvät enää itse askartelemaan, mutta tykkäävät kuitenkin katsella ja elää tunnelmassa). 

Tunnelman luominen ylipäänsä on meille erityisen tärkeää, siksi olemme panostaneet tilojemme viihtyisyyteen sekä iloiseen ja rentoon palveluideologiaan. Näin joulun alla tunnelma on vielä enemmän erityisasemassa, koska monet, liian monet asiakkaistamme viettävät joulunsa yksin. Se on surullista, mutta totta. Tällaisilla mietteillä tänään...

Ystävällisin ajatuksin 7.12 -14

Raija