Messutunnelmaa Hyvä Työelämä-messuilta 19.2.2015

Maaliskuu maata näyttää... (6.3.2015)

Vaiherikas viikko takana, klubilla ajan käsitys toisinaan katoaa, koska jokainen päivä on tyystin erilainen eikä huomisesta koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Vilskettä ja vilinää mahtuu kuitenkin jokaiseen päivään ja se on mukavaa.

Tänään kävi Hämeenkyrön Sanomien toimittaja. Tuleva uusi päivätoimintakeskus -hanke Siljankodin pohjakerrokseen on liikahtanut pykälän eteenpäin ja juuri tämän tiimoilta toimittaja kävikin. Näytin hänelle nykyisiä tilojamme ja kerroin hieman päivätoiminnan nykyisyydestä ja tulevaisuudesta - lehdestä sitten ensi viikon tiistaina voitte lukea lisää.

Tänään oli muutenkin oivaltava päivä, ratkaisin erään ongelman, jota olen pohtinut pitkään. Täytyy vain sanoa, että joskus ongelman ratkaisu on erittäin yksinkertainen.

Näillä ajatuksilla tänään

Raija

Ajatuksia Kalevalan päivänä (28.2.2015)

Tänään on siis suomalaisen kulttuurin päivä, kulttuurin, jota haluan korostaa erityisesti myös työssäni ELÄMÄ JA AURINKO - päiväklubilla. Miksi? Tietenkin, koska asiakkaamme ovat ikä-ihmisiä, he ovat itse eläneet ja kokeneet aikoja niissä suurissa kansakuntamme käännekohdissa, joista tapahtumista yhä kirjoitetaan kirjoja, lauluja, romaaneja ja ja pystytetään patsaita. Monasti asiakkaidemme keskusteluissa vilahtaa talvisota, jatkosota, toisinaan kapina (sisällissota) sekä suurlakko...aika, jolloin kaikki oli kortilla... aika, jolloin vaatteista ja kengistä oli pulaa,..aika, jolloin maksettiin sotakorvauksia...silloin kun Kekkosesta tuli presidentti jne, jne.

Asiakkaamme ovat kokeneet myös 1960-luvun maalta muuton ( monet sodanjälkeiset suurperheiden lapset lähtivät kaupungeihin töihin tai opiskelemaan), ja maasta muuton (60-luvulla monet lähtivät Ruotsiin tai vielä kauemmaksi). Käännekohdat jäävät mieleen, myös tietyt vuosiluvut, joista on saa aina jutunjuurta muistelutuokioihin. Voin vain kertoa, että elämä on ihmeellistä...

Joskus pohdimme yhdessä, että jääkä tästä nykyajasta mitään erityistä muisteltavaa tuleviin aikoihin: tietotekniikka on mullistanut tämän ajan tavalla, jota on vaikea ymmärtää, ainakin ikäihmisen. Jostain luin hiljakkoin, että suurin uhka ihmiskunnalle on tekoäly eli kohta koneet ajattelevat ihmistä enemmän ja ottavat vallan? Mitä sitten tapahtuu? Onko se se "maailmanloppu", josta aina puhutaan silloin tällöin?

Maailmanlopusta tulikin mieleeni eräs tositapaus 1960-luvun Kuhmosta. Syrjäinen kylä eli hiljaista elämää, kunnes sinne tuli pari matkasaarnaajaa, jotka pitivät tulisieluisia seuroja ja saarnasivat, että maailmanloppu on ovella ja että enää ei kannata viljellä, kylvää ja kyntää ja että lehmät voitte hävittää sekä myös kaikki maanviljelykseen tarvittavat työkalut. Myös moraalisäännöistä ja yksiavioisuudesta voidaan luopua, kaikki ovat keskenään yhtä suurta perhettä, saarnaajat mukaanlukien. Kyläläiset tekivät työtä käskettyä, mitään maailmanloppua ei tullut, mutta seuraavana keväänä kylään syntyi runsaasti lapsia.