tiistai 4. elokuuta 2015

Lomalta paluuta ja loman odotusta


Keskiviikkona 29.7 -15




Viikko käynnistyi entiseen malliin, Johanna palasi lomalta ja Mia valmistautuu kohta alkavaan lomaansa. Ohessa kuvia alkuviikolta:





Kauan katsoi minua syvälle silmiin...




                                                  Kuinka kauan tässä rotanloukussa on oltava, kysyy Hannu




Ritva käy toisinaan halaamassa keskiviikkoryhmän miehet....ilmeestä päätellen tykätään kovasti


Seija on tyytyväinen kuntoilijoihin, jaksaa jaksaa...



Harva meistä on rautaa.... Oivalla rauta nousee kevyesti




--------------------------------------------------------


Perjantaina 24.7 -15



Kuusi vuosikymmentä kokemusta....katsos nyt, ota tästä kiinni ja kierrät tiukasti...



Viikko taas vierähtänyt nopsaan mukavassa seurassa. Hienoa myös huomata kävijätilastosta, että tätä blogiani luetaan ahkerasti. Juuri näin on tarkoituskin, kaikki kirjoitus on tarkoitettu luettavaksi. Palaute on ollut erittäin positiivista. Lämmin kiitos kaikille!


Tässä työssä tulee usein pohtineeksi tämän ohikiitävän elämämme monimuotoisuutta, huikeita elämäntarinoita, joita kävelee joka aamu sisään päivätoiminnan ovesta: yksi rollaattorilla, toinen kävelykeppiin nojaten, joku pyörätuolilla, osa kävellen vielä omin voimin. Asiakkaat tulevat ja tuovat mukanaan historiansa, elämänkokemuksensa, ajatuksensa, yksinäisyytensä, erilaiset tunnetilat, fyysisen ja psyykkisen olotilansa... 


Meidän tärkein tehtävämme on ottaa asiakkaat vastaan iloisena, "onpas taas kiva nähdä", olla reilusti ihminen ihmiselle, olla silminä ja korvina, osattava lukea niitäkin viestejä, joihin ei ole olemassa sanoja, olla tukena juuri tässä hetkessä, sillä huomenna voi olla liian myöhäistä... Pyrimme, että asiakas lähtee päivän päätteeksi kotimatkalle hyvällä mielellä, monta hauskaa juttua ja kokemusta rikkaampana, koska viikko edessäpäin saattaa olla monelle taas niin kovin yksinäinen.... Kuvissa hetkiä tämän viikon varrelta:


Tätä lisää, kertoo rouvien ilmeet soffalla... V-M antaa erinomaista esimerkkiä uudenlaisesta sosiokulttuurisesta vanhustyöstä, jota voisi itsekukin tehdä oman osaamisensa puitteissa....


Hymyileviä kasvoja... Ajatuksissa oma nuoruus ja lavatanssit?



En mie tiiä tuosta tanssista...mutta tansikoot nyt jos huvittaa



..mut sie poika, soita surut pois... mie kyl kuuntelen


Kuuntele tästä Haitaritaivas:








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti